Hyvä lähettäjäseurakuntani,
Tämä on syyskuun uutisviestini. Kirjoitan tätä Pyhä-Luoston kansallispuistosta, jossa olen kohta viikon ajan ollut etätöissä keskellä upeaa ruskaa. Työpäivien lomassa olen tehnyt pieniä luontoretkiä ja Iltaisin soitellut flyygeliä Revontulikappelissa.
Olen ollut nyt koronan takia puoli vuotta Suomessa. Lähtö Thaimaahan tuntuu viivästyvän yhä. Suomessa oloaika on kuitenkin antanut mahdollisuuden vähän toisenlaiseen työntekoon. Olen saanut tilaisuuden tavata kotimaassa asuvia työtovereitani, en pelkästään Skypen välityksellä vaan myös kasvotusten. Osa tapaamistani kollegoista on jo ehtinyt lähteä Kaakkois-Aasian työalueelle, niin kuin esimerkiksi Pasi Pitkäsen perhe Kambodžaan. Kambodža onkin poikkeus näissä Mekongin alueen maissa: sinne, toisin kuin Thaimaahan, on jo lupa matkustaa.
Tapasin eilen täällä Lapissa yllättäen myös Helena Leinon, joka oli kaksi vuotta sitten Lähetysseuran vapaaehtoisena Bangkokin Armonkodilla. Kun silloin Thaimaassa haastattelin häntä, ilma oli kuuma, kostea ja saasteinen. Nyt täällä Pyhätunturin kupeessa ilma on kaiken sen vastakohta. Suomi on hyvä maa asua. Huonommassakin paikassa voisi olla ”evakossa”.
Näissä lähettäjäkirjeissä on usein ollut tapana kertoa erityisiä rukous- ja kiitosaiheita. Esikoisemme Kristian kuoli yllättäen kolmisen viikkoa sitten. Viikko sitten siunasimme hänet taivasmatkalle. Olen kiitollinen, jos voitte muistaa perhettämme rukouksissanne.
Terveisin
Ilkka Koivisto