Monien muiden köyhän Sindhulin alueen miesten tapaan myös Suka Mayan mies lähti etsimään töitä ulkomailta elättääkseen perheensä, kun omalta kotiseudulta töitä ei löytynyt. Kouluttamattomien siirtotyöläisten ansiot ovat epävarmoja ja loppuvat välillä kokonaan. Suka Maya toteaa, että aviomies on onnistunut lähettämään vain niukasti rahaa perheelleen.

Suka Mayan koti on korkealla joen töyräällä. Kylään kuljetaan jokiuomaa pitkin, ja sadeaikana kylä jää mottiin. Talosta on kaunis vehreä maisema joelle ja riisipelloille ja kylän muihin taloihin. Kaskaat sirittävät, kukko kiekuu, kanat kaakattavat pihalla. Mutta kaunis maisema ei elätä.

23-vuotiaan Suka Maya Thingin mies lähti
Dubaihin töihin kaksi vuotta sitten.
Suka Maya elää yhdessä miehensä vanhempien
ja kahden lapsensa 5-vuotiaan Aashiksen
ja 3-vuotiaan Anchalin kanssa.

Perheessämme on kuusi jäsentä, vanhat appivanhemmat, 5-vuotias poika ja 3-vuotias tytär. Olen yksinhuoltaja, koska mieheni on joutunut lähtemään töiden perässä Dubaihin, jossa on ollut kaksi vuotta. Olen vastuussa koko taloudestamme. Appivanhemmat auttavat minua kaikissa pienissä arjen asioissa, hän kiittää.

Osuuskunta antoi mahdollisuuden toimeentuloon 

Suka Maya on jäsen Kirkon Ulkomaanavun yhteistyönä perustetussa paikallisessa Sahas Micro Enterprize Agriculture Co-operative Ltd -osuuskunnassa. Liityttyään osuuskuntaan hän osallistui aluksi 45 päivän kurssille, jossa harjoiteltiin erilaisten huonekalujen ja käyttötarvikkeiden tekoa alueella kasvavasta bambumateriaalista. Nyt yritteliäs äiti tekee kotonaan tuoleja, jakkaroita, riisivakkoja, tarvikkeita riisin tarjoamiseen ja kynätelineitä. Suka Mayan kotikylässä on neljä muuta naista samassa työssä.

Kun osuuskunta perustettiin, olin vakuuttunut sen mahdollisuuksista ja yritin innostaa kaikkia muitakin mukaan. Kylässämme kaikki saavat elantonsa viljelystä. Nyt kun olen aloittanut bambutöiden punomisen, elämässäni on tapahtunut valtaisa muutos. Ennen minun piti pyytää rahaa appivanhemmiltani tai mieheltäni kaikkeen, nyt olen pystynyt käyttämään omia tienistejäni. Alussa sain osuuskunnalta punontaan tarvittavat tarvikkeet, nykyään pystyn ostamaan ne itse. 

Mayan 5-vuotias poika on aloittanut juuri koulun 20 minuutin kävelymatkan päässä. Hän kulkee tien puuttuessa koulumatkat jokiuomaa pitkin. Sadeaikana reitti on hankala ja vaarallinen. Jos virta on kova, kouluun ei mennä.

Bambuyrittäjyys on tehnyt hyvää lapsilleni ja muille samaan työtä tekevien naisten lapsille. Olin onnekas, kun pääsin kurssille. Pystyn hankkimaan appivanhempieni lääkkeet ja pojalleni koulutarvikkeet ja siistit kouluvaatteet. Teen niin paljon töitä kuin ikinä pystyn, jotta lapseni saavat koulutuksen ja voivat valita ammattinsa itse.

Naisasianaisena hän jatkaa: - Yhteiskunnassamme naisen asema on huono. Jos tyttärestäni tulisi sosiaalityöntekijä, olisin tosi onnellinen. Jos hänestä tulisi alistettujen naisten ääni, olisin tosi onnellinen. Ei saisi olla eri roolia miehille ja naisille, kaikkia pitäisi kohdella tasa-arvoisesti.

Olen iloinen, että olen ottanut osaa osuuskunnan kokouksiin ja toimintaan. Olen oppinut vaihtamaan ajatuksia eri ihmisten kanssa ja uskaltautunut puhumaan vaikka ihan vieraiden kanssa. Toivon, että tukimahdollisuus jatkuisi muillekin.

Kuvaaja: Tatu Blomqvist. Teksti: Sirpa Seppä