38 vuoden työura alkoi päiväkerhotyöstä

Kolmekymmentäkahdeksan vuotta sitten, 18. elokuuta 1982 Armi siirtyi vakituisesta työstään Centrumin tavaratalon Säästökassan neuvonnasta seurakunnan palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen. Päiväkerhotyön toimistosihteerin työ oli asiakaspalvelua ja toimistotöiden hoitamista. Kerhoihin ilmoittauduttiin tuolloin puhelimitse ja paperilomakkeita täytettiin kasapäin. Päiväkerhoissa kävi noin 800 lasta ja lastenohjaajia seurakunnassa oli 35. Puhelin soi kaiken aikaa.

−Minusta tuli pian yleinen tietotoimisto, koska minulla on hyvä nimi- ja puhelinnumeromuisti, Armi kertoo. Puhelinkeskus välitti vaikeat kysymykset Armille. Eipä aikaakaan kun työsuhde muuttui vakinaiseksi.

Kerhotyöhön kuului myös iloisia vuosittain toistuvia rutiineja. Armi haki kerhojen materiaaleja eri kaupoista Raumalla. Armin Ford Escort täyttyi kreppipapereista ja styroxpalloista niin, ettei takaluukku mennyt kiinni. Kerhojen päättäjäispäivänä Ford Escort viiletti pitkin Rauman katuja, koska kyydissä oli kallisarvoinen jäätelölasti. Jäätelöt piti toimittaa kerhopisteisiin ennen kuin ne sulavat.

−Kerhot kokoontuivat tuolloin yli kymmenessä paikassa ja kyllä niitä kevätjäätelöitä odotettiin, Armi kertoo.

Monen raumalaisen sukupolven kasvua seuraamassa

Päiväkerhotyöstä Armi siirtyi työskentelemään nuorisotoimen ja rippikoulutyön toimistosihteerinä. Kalliokamarilla, nuorisotyön toimitiloissa Kalliokadulla, Armi on viihtynyt loistavasti.

−Meillä on hieno porukka. Kyllä tuntuu vaikealta ajatella, että täältä joutuu lähtemään, Armi kertoo.

Rippikoulutyö on ollut hänen mielityötänsä. Erityisen hyvä mieli Armille on tullut siitä, kun hän on nähnyt lasten varttuvan rippikoululaisiksi.

−Muistan usean päiväkerholaisen nimen ja päivittelen täällä monesti, että vastahan tämäkin isonen oli vasta päiväkerhossa. Olen saanut seurata monien raumalaisten kasvua työssäni.

Tietokoneiden tulo oli ihan kauhea

Armin pitkän työuran varrelle on mahtunut monenlaisia teknisiä mullistuksia. Yksi niistä oli tietokoneiden tulo.  

-Tietokoneiden tulo oli ihan kauhea, Armi nauraa.

Toimistolle tuli Uniplex-tietokone. Armi katseli konetta ja ajatteli, että nyt ottaa Armi lopputilin. Mutta ajan myötä senkin kanssa pärjättiin. Armi muistelee, että ennen Uniplexiä käytössä oli suurikokoinen ajanvarauskirja, jonne varattiin käsin kirjoittaen kaikki tilaisuudet ja ryhmät. Armin tehtävä oli varata kirjaan koko vuoden kerhot kerrallaan.

−Ensimmäisen tietokoneen tultua tuli ihan ikävä sitä varauskirjaa, Armi hymähtää.

Seurakunnan uusi tietokone ei ollut yhtä mukava käyttää kuin nykyiset koneet. Sopeutuvainen luonne kuitenkin edistää uuden oppimista ja tietokoneen käyttö alkoi sujumaan hyvin.

Syväraumankadun tyttö asui kesät Makiksessa

Kuusivuotiaana Säkylästä Syväraumankadulle muuttanut Armi tuntee olevansa edelleen Syväraumankadun tyttöjä.

−Kesät asuttiin Makiksessa, maauimalassa. Se oli sitä aikaa, että saimme leikkiä rauhassa: aamulla lähdettiin Makikseen uimaan ja illalla kotiin. Merivesikin oli tuollon puhdasta, Armi muistelee.

Edelleen Armi viihtyy hyvin Suvitien maisemissa ja kiertää Suvitien lenkin usein. Kahdenkymmenenviiden Lapissa vietetyn vuoden jälkeen hän on jälleen muuttanut juurilleen Rauman keskustaan.

Leelian lepotuoli kutsuu

Armin huone Kalliokamarilla on seurakunnan nuorten kotikolon vastaanotto. Kaikki kansiot ja paperit ovat hyvässä järjestyksessä ja huoneen sohvalle, Leelian lepotuoliin, voi aina istahtaa. Armi kuuntelee ilot ja huolet.

−Ja pian se olen minä, joka tulee Leelian lepotuoliin istuskelemaan ja purkamaan mieltä, Armi nauraa.

Asiakaspalvelun tähtikaartia

Työkaverit kuvailevat Armia työkaverina näin:

”Rautainen asiakaspalvelija.”
”Armista huokuu positiivinen energia ja ilo.”
”Raskaidenkin kokemusten jälkeen Armi on niin myönteinen.”
”Armi on aina valmis auttamaan ja hän tekee työtä sydämellä. Hänestä huomaa, että hän pitää työstään. Hän on todellinen asiakaspalvelija.”

Ikävä tulee. Hyviä eläkepäiviä Armi ja tervetuloa Leelian lepotuoliin!