Heti alkajaisiksi Risto Pelkonen, 89, kyseenalaistaa koko ikäihmis- tai vanhuskäsitteen:

”Ikään kuin vanhat ihmiset olisivat jotain muuta kuin nuoret. Kaikki me olemme yhtä. Ikääntyminen on rikkautta, mutta se voi koetella voimia. Mitä kauemmin elää, sitä enemmän ehtii sairastaa.”

Pelkosen mielestä hyvään elämään – missä iässä tahansa – kuuluu rohkeus tehdä se, mikä on mahdollista ja malttia tyytyä siihen, mille ei voi mitään.

”On oltava sekä rohkea että nöyrä.”

Koti on vanhan ihmisen paikka

Pelkonen puhuu vahvasti kotona asumisen puolesta niin pitkään kuin se suinkin on mahdollista.

”Kotona kullakin paras, sanoo sananlasku. Siellä pärjää huonokuntoisenakin, kun saa tarpeelliset palvelut. Esteettömyys on tärkeää kodissa ja arjen ympäristössä. Syrjäytyminen pilaa terveyden ja elämän ilon.”

Ikäihmisillä tulee olla mahdollisuus osallistua itseään koskevaan päätöksentekoon, Pelkonen painottaa. Esteettömyydestä huolehtiminen on yhteiskunnan asia. Siinä vanhusneuvostoilla on tärkeä rooli.

”Kun tulee pitkäaikaishoidon aika, senkin on oltava kodinomainen.”

Vanhukset eivät kuulu Ruokajonoihin

Vanhusten suuri osuus ruoka-avun tarvitsijoista on Pelkosen mielestä traagista.

”Turvautuminen leipäjonoon on nöyryyttävä kokemus kenelle tahansa. Ei sinne kukaan mene tuttaviaan tapaamaan. Puute ja nälkä ajavat. Tilastot kertovat, että moni vanha ihminen elää köyhyydessä. Kun köyhyys ja yksinäisyys kulkevat rinnakkain, kaukana ovat elämän merkitys ja toivo. Siitä on kysymys tämän vuoden Yhteisvastuukeräyksessäkin.”

Olkoon esimerkkinä sairauksien hoitoon tarvittavat lääkkeet. Ne voivat viedä kenen tahansa talouden miinukselle.

”Totta. Paras tapa vaikuttaa lääkkeiden hintaan on omavastuuosuuden pienentäminen. Korkea omavastuu vie monelta vanhukselta viimeisetkin rovot.”

Pelkosen mielestä ikäihmisen ahdasta elämää voidaan parantaa yhteiskunnan tukitoimilla. Ensin on kuitenkin löydettävä sairaanhoitoa, sosiaaliturvaa ja huolenpitoa tarvitsevat iäkkäät.

”Selkeästi nimetyllä toimijalla on oltava kokonaisvastuu oman kunnan tai kaupungin iäkkään väestön hyvinvoinnista ja palvelujärjestelmän toimivuudesta. Jokaisella on oikeus riittävään hoitoon ja huolenpitoon”, Pelkonen peräänkuuluttaa ja jatkaa: ”Monin paikoin asiat ovat jo hyvin hallinnassa.”

Sinut itsensä kanssa, Osana joukkoa

Pelkosesta hyvä elämä on sitä, että tulee toimeen itsensä kanssa, että kuuluu joukkoon ja että voi tehdä hyvää toiselle.

”Ihminen elää toisen ihmisen kautta. Tahaton yksinäisyys ei ole kenellekään hyväksi. Nuorten ja vanhojen vuorovaikutuksessa on hyvän elämän perusta.”

”Kun nuoret lähtevät kotikonnuiltaan kaupunkikeskuksiin opiskelemaan ja etsimään omaa elämää, vanhukset jäävät kotiseudulleen. Yksin.”

”Vapaaehtoistyön, vanhusneuvostojen ja seurakuntien merkitys on hyvin suuri yksinäisyyden torjumiseksi. Kysymys on tässäkin yhteisvastuusta.”

Vanhuus on aarrearkku

”Olen ikikiitollinen siitä, että olen saanut elää näin vanhaksi. Vanhana on hyvä olla, kun on kohtuullisen terve. Ympäröivää ja omaa sisäistä maailmaa saa tarkastella kaikessa rauhassa kokemuksen kartuttaman hiljaisen tiedon kautta. Hengissä olen. Paljon nähnyt ja kuullut ja monesta luopunut. Tätä on minun vanhuuteni.

Hyvää mieltä tuottaa se, että ikäihmisiä kunnioitetaan turuilla ja toreilla. Aina kohtaa huomaavaisia ihmisiä. Vanhuuden kunnioitus on olennainen osa sukupolvesta toiseen siirtyvää arvokasta perinnettä.”