Hiljaisen viikon tapahtumat ovat edenneet siihen vaiheeseen, että Jeesus viedään sen ainoan henkilön eteen, jolla on valta langettaa hänelle kuolemantuomio. Tuskin Pontius Pilaus aavisti, millainen kuuluisuus hänestä oli tuleva tuon Galilealaisen kapinallisen vuoksi. Pilatus on esiintynyt lukuisissa elokuvissa ja hänestä on kirjoitettu kirjoja. Miljoonat ihmiset kautta historia ovat tunteneet hänen nimensä. Varmaankin Pilatus halusi kunniaa, mutta tuskin tällaista kunniaa keisari Tiberiuksen nimittäessä hänet Juudean maaherraksi muutamia vuosia ennen pääsäisen tapahtumia. Hän lienee myös maailmanhistorian kuuluisin käsien pesiä. Käsien peseminen oli antiikin aikana eräs tapa osoittaa syyttömyyttään. 5 Mooseksen kirjan 21 luvussa määrätään, että jos jostain löydetään surmattu henkilö, niin sen alueen valtaapitävät voivat käsien pesulla osoittaa syyttömyytensä. Vastaavaa käytäntöä löytyy myös kreikkalaisesta maailmasta, joten Matteuksen kuvaus käsien pesusta voi hyvin olla todella tapahtunut.
Evankelista Matteus tukee Pilatuksen syyttömyyttä ja korostaa monin taivoin, että juutalaiset ovat syypäitä Jeesuksen kuolemaan. On esitetty teoria, jonka mukaan juutalaiset ylipapit saattoivat kiristää Pilatusta, koska Roomassa oli vallalla ihmisiä, jotka mielellään olisivat pudottaneet Pilatuksen asemastaan. Lopulta Pilatus kutsuttiinkin takaisin Roomaan ja eräiden tietojen mukaan hän päätti päivänsä oman käden kautta. Hänet muistetaan maaherrana, joka tuli huonosti toimeen juutalaisten kanssa, ei kunnioittanut heidän uskonnollisia tapojaan ja turvautui usein väkivaltaan.
Sekä ylipapit, että kansa vaativat Jeesuksen kuolemaa. Matteus tekee selväksi, että kysymys ei ollut pelkästään johtajien juonittelusta, vaan myös kansa joutui murhanhimoisen kiihkon valtaan. He kokivat, että Jeesus ansaitsi tulla tapetuksi ja valitsivat mieluummin Barabaan. Tässä toinen ilman omaa ansiotaan kuuluisaksi tullut historian henkilö. Bar abbas eli isän poika. Eräissä vahoissa käsikirjoituksissa hänen nimekseen sanotaan Jeesus, mikä useiden tutkijoiden mielestä pitää paikkaansa. Kansan edessä on siis kaksi Jeesusta, kaksi isän poikaa, joista heidän on tehtävä valintansa. Mikä valta olikaan noilla ihmisillä? He saattoivat valita kuka elää ja kuka kuolee. Se on paljon enemmän kuin nykyaikaisen interaktiivisen tositeeveen katsoja, joka voi äänestää, kuka putoaa ja kuka menee jatkoon. Jeesus Nasaretilaisella ei ollut tuossa äänestyksessä mitään mahdollisuutta. Hänen ystävänsä olivat jossain kaukana ja hiljaa.
Tämä toinen Jeesus Barabbas oli toiminnan mies, kuten Nasaretilainenkin, mutta toisella tavalla. Tässä yhteydessä on kiusaus käyttää nykyaikaista muotisanaa, toksinen maskuliinisuus. Mikäli sillä viitataan siihen, että asiat ratkaistaan väkivallalla, niin se hyvinkin voi sopia Barabbaaseen. Markus kertoo, että hän oli tehnyt kapinan aikana murhan. Juutalaiset kapinoitsijat tosiaan tekivät salamurhia ja murhan kohteeksi saattoi hyvin joutua myös toinen juutalainen, jos hän teki yhteistyötä roomalaisen miehittäjän kanssa. Kansa valitsi toksisen väkivallan tien. Se ei halunnut kääntää toista poskea, eikä kulkea toista virstan matkaa, kuten Nasaretilainen opetti.
Se mitä hiljaisen viikon keskiviikon tekstissä kerrotaan ei ole mitään uutta eikä ainutlaatuista. Samanlaisia asioita tapahtuu tälläkin hetkellä maailmassa. Syyttömiä tuomitaan ja syyllisiä vapautetaan. Kapinalliset kapinoivat valtaapitäviä vastaan. Ihmisiä murhataan ja pahoinpidellään. Siinä, miten sotilaat kohtelivat Jeesus ei ole mitään ennenkuulumatonta. Kysymys oli sadistisesta hauskanpidosta, jossa Jeesus ikään kuin puettiin kuninkaaksi ja häntä kumarrettiin ja sitten pahoinpideltiin. Sotilaiden käytös on osoitus välivallasta nauttimisesta, mikä ei ole tuntematonta meidänkään aikanamme.
Olemmeko yhdessä Jeesuksen ystävien kanssa katselemassa jostakin kaukaa näitä järkyttäviä tapahtumia? Voimmeko ulkoistaa syyllisyyden muille? Emme me, mutta ne pahat juutalaiset, ne pahat roomalaiset, ne julmat sotilaat, mutta emme me. Eräässä vanhassa negro spirituaalissa kysytään: Where you there when they crucified my lord. Olitko paikalla, kun Herrani ristiinnaulittiin? Emme tietenkään olleet ja kiitos Jumalalle, jos meidän ei ole tarvinnut koskaan osallistua vastaavanlaisiin rikoksiin. Mutta entä, jos olisimme syntyneet eri aikana, eri paikkaan, erilaisiin olosuhteisiin? Onko varmaa, ettemme olisi Pilatuksen tavoin pesseet kätemme ja tuominneet kuolemaan jonkun merkityksettömän kapinallisen voidaksemme säilyttää asemamme ja jatkaa etuoikeutettua elämäämme? Entä jos olisimme eläneet raakaa legioonalaisen elämää osana yhtenä rattaana armeijan väkivaltakoneistossa johtajien käskettävänä ja jatkuvassa kuoleman vaarassa? Onko varmaa, että emme olisi laittaneet pahaa kiertämään ja käyttäneet tilaisuutta toisen alistamiseen, kun johtajat olisivat antaneet meille luvan?
Jeesuksen kärsimys asettaa peilin meidän eteemme. Se näyttää meille mihin itsekäs oman edun varjeleminen voi johtaa. Se näyttää, mihin kyvyttömyys tuntea empatiaa voi pahimmillaan johtaa. Tuo kaikki on mahdollista myös meille. Jeesuksen tuomitseminen kääntyy ihmisen pahuuden paljastamiseksi ja tuomitsemiseksi. Synnintunnustuksessa pyydämme: Tuomitse minut, mutta älä hylkää minua. Minulla ei ole muuta pakopaikkaa, kuin sinun sanomaton laupeutesi. Jumala avaa mahdollisuuden astua pois tuomion alta, pois itsekkyyden noidankehästä. Elävän Jumalan armo avaa oven pelastuksen ja parantumisen tielle.
Markku Mikkola, seurakuntapastori
Hiljaisen viikon keskiviikon iltakirkossa puhui Markku Mikkola. Pyhän Ristin kirkon urut soivat hiljaisen viikon urkumusiikkia. Urkuja soitti kanttori Saara Kukko. Livetallenteen voit katsoa ja kuunnella Rauman seurakunnan YouTubesta.
