Rauman seurakunnalla on pitkä historia

Rauma on yksi Suomen kuudesta keskiajalla perustetusta kaupungista, saaden kaupunkioikeuden vuonna  1443. Rauman seurakunnan historia alkaa Eurajoen seurakunnan kappelina todennäköisesti 1300-1400-lukujen taitteessa. Tarkkaa ajankohtaa ei ole tiedossa, sillä kappelin perustamiselle ei tarvittu tuolloin kruunun lupaa. Varhaisin viite Raumalla kristinuskosta on Rauman edustalta, Saukon saaresta löytynyt 1100-luvulle ajoitettu risti. Perimätiedon mukaan varhaisin kappelirakennus Raumalla olisi 1100-luvulla rakennettu puinen Reksaaressa ollut ns. Kartunkarin kappeli. Reksaaren kappelin perustuksia on edelleen nähtävissä ja sen ympäristöstä on löydetty hautoja.

 Keskiajalla Rauman seurakunnan pääkirkko oli Pyhän Kolminaisuuden kirkko nykyisen Kalatorin vierellä. Pyhän Kolminaisuuden kirkon paikalla on ollut ensimmäinen puukirkko 1400-luvun alkupuoliskolta lähtien. Puukirkko lienee rakennettu paikalle Rauman saamien kauppaoikeuksien myöntämisen myötä, kuintekin aikaisintaan vuoden 1410 jälkeen.

Pyhän Ristin kirkko on Vanhassa Raumassa sijaitseva kirkko, joka on valmistunut todennäköisesti vuosien 1515 ja 1520 välissä. Se rakennettiin alun perin Rauman fransiskaanikonventin kirkoksi. Pyhän Ristin kirkko toimi fransiskaanien kirkkona vuoteen 1538 saakka, jolloin luostari lakkautettiin uskonpuhdistuksen, eli reformaation myötä. Pyhän Ristin kirkko jäi vähälle käytölle reformaation jälkeen, kunnes se otettiin käyttöön luterilaisena kirkkona Pyhän Kolminaisuuden kirkon tuhouduttua tulipalossa vuonna 1640.

Seurakunnan historiasta voi lukea lisää mm. seuraavasta kirjallisuudesta:

Lahtinen Anu, Ijäs Miia (toim.), Risti ja lounatuuli : Rauman seurakunnan historia keskiajalta vuoteen 1640, Helsinki 2015.

Niina Uusi-Seppä (toim.), Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna, Pori 2012.

Kuva Pyhän Ristin kirkosta