Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
Hei sinä leijonavanhempi! Sinä, jonka lapsi tai nuori on erityisen tuen tarpeessa, vaikkapa pitkäaikaissairas, kehitysvammainen, neurokirjon piirteiden sävyttämä ihanan erilainen ja rakas erityislapsi?
Meidän jokaisen rinnassa sykkii rakkauteen pystyvä sydän, olemme sitten minkä värisiä, kokoisia, pituisia, painoisia tai muotoisia tahansa. Rakkaus kuuluu kaikille, se on universaalia. Rakkautta ei tarvitse rajoittaa, määritellä, normalisoida, kalibroida.
Ei ole sattumaa, että laulaja Kaija Koo on Suomen Mielenterveys ry:n Mielinauhakampanjan tämänkeväinen keulakuva. Hän on vuosien mittaan tullut tunnetuksi voimaannuttaviksikin sanotuista kappaleistaan, jotkut puhuvat jopa erobiiseistä.
Onko ero sittenkään aina huono juttu? Mielestäni ei: ero voi joskus olla hyväkin ratkaisu. Jos tämä näkökulma asiaan kiinnostaa sinua, lue vaikkapa lisää kirjasta Onneksi erosimme (Maria Svedman ja Katarina Wennstam).
Istut siinä minua vastapäätä, keskellä poskeasi kirkkaanpunainen haava, kuin huutomerkki. ”Tämmöinen tuli”, sanot ja vähän naurahdat asialle.
Viisas ystäväni julkaisi joskus kesällä omassa somefiidissään seuraavan tekstin. Se ajatuksineen pysäytti minut. Se jäi kiteytymänä myös alitajuntaani, josta se nousta poksahtelee esille aina aika ajoin, yhä uudelleen.
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä