Puikkopiiri on taas koolla, kuten jokaisena tiistaina jo reilun kahdenkymmenen vuoden ajan. Diakoniatyöntekijä Ulla Forsman on pitänyt piiriläisille alkuhartauden, jonka jälkeen alkaa yleensä kuulumisten vaihto ja pehmeä puheensorina. Piiriläiset jakavat toisilleen lastenlasten suusta kuultuja hauskoja sanontoja ja muita mielen päällä olevia asioita.

Yksi naisista istuu hiljaa, mutta hymyilee silmät tuikkien aina, kun hänen nimensä mainitaan. Georgette, eli isoäiti, kuten häntä piirissä kutsutaan - nimi on niin vaikea ääntää - ei ymmärrä kaikkea kuulemaansa, mutta nauttii yhdessäolosta samalla, kun kauniit villasukat tekeytyvät hänen käsissään.

Yli 90-vuotias isoäiti on ollut puikkopiirissä mukana vuodesta 2017. Georgette on kotoisin Syyrian Alepposta, josta hän ja hänen tyttärensä perhe lähtivät sotaa pakoon. Taakse jäi kotimaa, oma koti ja tutut ihmiset, mutta onneksi Suomesta löytyi turvallinen paikka minne asettua sekä puikkopiirin verran uusia ystäviä.

Isoäiti, Georgette, sovittaa Yhteisvastuukeräystä varten tehtyä lapasta.

– Emme ymmärrä toistemme äidinkieltä, mutta se on tämä sydämen kieli, joka on tärkeämpi, toteaa Tuovi, joka on vuosien varrella saanut tutustua myös isoäidin perheeseen.

Sydämen kieli on myös monesti se mitä tarvitaan diakoniatyössä, kun kohdataan ihmisiä erilaisissa haastavissa elämäntilanteissa.

Diakonia kulkee lähimmäisen rinnalla silloinkin, kun muita ei ole saatavilla

Seurakunnan diakoniatiimi tekee työtä lapsiperheiden, ikäihmisten, mielenterveyskuntoutujien, vammaisten, turvapaikanhakijoiden sekä maahanmuuttajien parissa.  

Työ on suurelta osin ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Tärkeintä on olla läsnä ja kuunnella, tarjota lähimmäiselle hetki, jonka aikana hän tulee kohdatuksi.

– Ihmiset ottavat meihin yhteyttä useimmiten itse, kun asiat alkavat kaatua päälle, kertoo Minna Rautiainen, Lapin kappeliseurakunnasta.

– Sen hetkisen tilanteen taustalla voi olla irtisanominen tai konkurssi, joka on johtanut pitkäaikaistyöttömyyteen ja siitä talousongelmiin. Seuraavaksi kuvaan on saattanut tulla alkoholin liikakäyttö, mielenterveys- sekä peliongelmat ja vielä avioerokin.

Puikkopiiriläisiä tervehtimään tulleet diakoniatyöntekijät Kirsi Haaponiemi (vas.), Minna Rautiainen ja Ulla Forsman nauravat piiriläisten hauskoille jutuille.

– Meidän tiimi selvittelee asioita yhdessä asiakkaan kanssa ja otamme tarvittaessa yhteyttä muihin auttaviin tahoihin tai viranomaisiin, jotta apua ja tukea eri tarpeisiin löytyy, jatkaa Satu Salla, seurakunnan johtava diakoniatyöntekijä.

Vaikka työssä kohtaa paljon toivottomaltakin tuntuvia tilanteita ja näkee enemmän ihmiselämän varjopuolta, ei työ tunnu raskaalta.

– Meillä on hyvä tiimi. Olemme hitsautuneet vuosien aikana yhteen ja tuemme myös toinen toisiamme, kun elämäntilanteet muuttuvat, sanoo Satu.

Puikkopiirissä nautitaan joka kerta myös kahvit ja pullat. Satu Salla, johtava diakoniatyöntekijä, seuraa taustalla hyväntuulista keskustelua.

Jokainen neljästä paikalla olevasta diakoniatyöntekijästä nyökyttelee Kirsi Haaponiemen sanoille, ”Tässä työssä kantaa henkilökohtainen usko ja ymmärrys siitä, että sitä voisi olla itsekin autettavan puolella.”

Minna lisää vielä, että niin kliseistä kuin se onkin, niin antaessaan saa ja esimerkiksi kotikäynneistä jää yleensä hyvä mieli myös itselle. Ihmisten kiitollisuus antaa voimaa.

Hyvän joulun asialla

Diakonian tiimissä jouluvalmistelut aloitetaan marraskuun puolessavälissä. Puuhaa on kaikenlaista. Valmistellaan diakonian eri piirien joulujuhlia, organisoidaan Joulun lapsi -keräystä, varaudutaan sukka- ja lapaslahjoituksiin ja kierretään hoito- sekä palvelulaitoksissa viemässä joulutervehdyksiä.

– Lapin naistenkiltan tai puikkopiirin kutomat lämpimät sukat saattavat olla ainoa joululahja, jonka joku saa, Ulla toteaa.

– Jaamme vanhainkoteihin myös vapaaehtoisten askartelemia joulukortteja, joita voidaan antaa niille vanhuksille, joille ei muuta joulupostia tule, lisää Minna.

Joulun aika näkyy diakoniatyössä myös siinä, että ihmiset aktivoituvat kyselemään joulu- ja ruoka-avustuksia. Ajat ovat kovat ja tarvetta ruoka-avulle olisi, mutta diakoniatyö pystyy tällä hetkellä vastaamaan vain ihmisten akuuttiin kertaluonteiseen kriisiin.

Ulla Forsman seuraa vierestä, kuinka joulunpunainen sukanvarsi syntyy vaativammallakin kuvioinnilla. Isot miesten villasukat ovat kysytyimpiä ja sellaiset valmistuvat harmaasta langasta.

Maanantaina 11.12. Haappusten kirkolla järjestetään diakonian aamupala, jonne kaikki halukkaat ovat tervetulleita. Aamupalalla saa nauttia maksutta puuroa ja leipää kahvin tai teen kera.

Luvassa on myös jouluista tunnelmaa ja  jokainen tulija saa itselleen lahjaksi uudet villasukat.

Kun diakoniatyöntekijöiltä kysytään, mikä tekee hyvän joulun, vastaukset vaihtelevat joulun sanomasta läheisten kanssa vietettyyn aikaan.

Hyvän joulun voi viettää yhdessä perheen tai ystävien kanssa, mutta hyvän joulun voi viettää myös yksin. Hyvään jouluun ei tarvita kalliita lahjoja, lattiasta kattoon puunattua kotia tai herkuista notkuvaa ruokapöytää.

Hyvän joulun salaisuus saattaa piillä yksinkertaisuudessa ja siinä, että tekee joulusta itselleen niin hyvän ja sellaisen kuin voi.

Diakoniatyöntekijöiden omaan jouluun kuuluu haudoilla käynti, joulurauhanjulistus, joulukirkko ja joulusauna, näitä perinteisiä. Myös rauhoittuminen joulun sanoman äärelle on keskeistä.

Toivon silmukoita lähelle ja kauas

Palataanpa vielä hetkeksi puikkopiiriläisten pariin. Reilun kymmenen naisen ryhmä on neulonut vuosien varrella miljoonia silmukoita, joista on syntynyt muun muassa lämpimiä nuttuja Etiopian keskoslapsille, hartiahuiveja 90 vuotta täyttäneille seurakuntalaisille sekä villasukkia vangeille, vanhuksille ja merimiehille.

Voisi sanoa, että naisten sormien kautta soljuu toivon silmukoita. Vastaaottokeskuksiin on jaettu pipoja ja lapasia, ukrainalaisille naisille kudottiin vuosi sitten vaaleanpunaisia pitsisukkia ja leskeksi jääneille on annettu lohtuhuiveja.

Puikkopiiriläiset neulovat mielellään myös vapaa-ajalla, mutta piirissä parasta on porukka. Yhdessäolo on piiriläisille henkireikä ja kun asioille nauretaan yhdessä, ikävuodet vain karttuvat.

Ovet ovat avoinna uusillekin kasvoille tulla mukaan ja piirissä saa neuloa myös omia töitä tai vaikka perheenjäsenten joululahjoja, jos niitä ei voi kotona valmistaa.

Nuorin neuloja on ollut 30-vuotias azerbaidžanilainen perheenäiti, eli iällä ei oikeastaan näissä piireissä ja puikoissa ole merkitystä.

Riitta kertoo, että muuttaessaan vuonna 2012 uudelle paikkakunnalle, hän luki lehdestä puikkopiiristä, ja päätti lähteä rohkeasti mukaan. Liisi sai vinkin lapsenlapseltaan ja on nyt mukana toista kertaa. Raija haki omaa paikkaansa, kun omassa elämässä oli tyhjempää, ja löysi piiristä ympärilleen ”ihania ihmisiä”.

Päivi muistelee neljäkymmentäkolme joulua sitten sattunutta asiaa. Hänen parivuotias poikansa kuunteli joulurauhanjulistusta, kun ilmoille kajahti Porilaisten marssi. Poika havahtui ja kysyi, ”Voittiko Suomi?”.

Naurunremakka täyttää huoneen ja seuraavaksi joku toinen jakaa hauskan muiston menneiltä vuosilta. Georgettekin nauraa muiden mukana, hänen kutomansa sukka alkaa olla päättelyä vaille valmis. Kenenköhän jalkaa tuo sukka lämmittää tulevana jouluna?

Diakoniatyöntekijä Piritta Räsänen kertoo Yhteisvastuukeräyksen kuulumisia. Halukkaat voivat valmistaa keräyksen hyväksi pannulappuja, Rauma-aiheisia lapasia tai pitsikorviksia. Seurakunta antaa niihin tarvittavat materiaalit.

Diakonian vinkkejä hyvään jouluun:

• Ei kannata stressata liikaa joulusiivosta, ei niissä putipuhtaissa kaapeissa kukaan joulua vietä.
• Pelatkaa joululomalla koko perheen tai ystäväporukan kanssa lautapelejä, se kokoaa ihmiset mukavalla tavalla yhteen ja pois älylaitteiden ääreltä.
• Jos tunnet itsesi yksinäiseksi, lähde rohkeasti mukaan seurakunnan joulun ajan tapahtumiin. Ajankohtaiset tiedot tapahtumista löytyvät seurakunnan verkkosivuilta www.raumanseurakunta.fi/tapahtumat.
• Muista kauempana asuvaa tai yksinäistä läheistä puhelinsoitolla tai perinteisellä postikortilla - pieni ele sinulta voi olla iso asia vastaanottajalle.
• Kutsu yksinäinen ihminen kahville tai tarjoa hänelle jouluateria luonasi.
• Joulua voi viettää monin eri tavoin. Hyvä joulu ei ole kiinni esimerkiksi lahjojen määrästä tai laadusta.