”Hip, hei!” kuiskaa Asser. ”Miksi sinä kuiskaat?” ihmettelee Benjamin. ”Nythän on se hiljainen viikko, joka alkoi palmusunnuntaina”, jatkaa Asser kuiskaamista. Benjamin hörähtää hörönauruun: ”Mitä ihmettä sinä oikein meinaat, Asser, ajattelitko sen tarkoittavan hiljaa olemista?” ”No, sitä minä luulin sen tarkoittavan”, Asser huutaa. Benjamin höristää korviaan ja hirnahtaa turpa tutisten: ”Voi sinua ystäväni, eihän se nyt sitä tarkoita!” ”Mitä sitten?” Asser ihmettelee.
”I-ha-haa”, Asser hirnahtaa ja jatkaa sitten: ”Muistan, että Jeesus ratsasti palmusunnuntaina Jerusalemiin pääsiäisjuhlille ja kiirastorstaina hän pesi ystäviensä jalat ja he ruokailivat yhdessä. Niinhän sinä luit minulle Joonatanin päiväkirjasta. Mitä muuta silloin sitten tapahtui?”
Benjamin selailee hitaasti päiväkirjaa ja puhuu samalla ääneen: ”Hil- jai- nen, hil- jai- nen. No, nyt löytyi, hiljainen viikko. Hiljaisella viikolla keskitytään Jeesuksen viimeisiin päiviin. Pääsiäinen on vuoden iloisin juhla, mutta hiljaiselle viikolle mahtuu myös iso suru. Sitä on vähän vaikea selittää. Jaksatko sinä kuunnella, jos luen sinulle lisää täältä päiväkirjasta?” kysyy Benjamin. Asser höristää korviaan ja lupaa olla hiljaa.
Benjamin ottaa hyvän asennon ja aloittaa lukemaan: “Pitkäperjantaina seurasin Jeesusta ja hänen ystäviään puutarhaan, jonka nimi oli Getsemane. Jeesus rukoili siellä. Tömistelin maata kavioillani, etten nukahtaisi. Minun oli kuitenkin täytynyt torkahtaa hetkeksi, sillä, kun heräsin, sotilaat veivät Jeesuksen pois. Kuulin, että hän oli tehnyt jotain pahaa. Mitä pahaa? En voinut ymmärtää. Jeesus oli istunut selässäni, taputtanut minua ja jutellut minulle ystävällisesti. Hän oli varmasti hyvä mies.
Seurasin raskain sydämin, mitä Jeesukselle tapahtui. Sotilaat veivät hänet Golgata-nimiselle kukkulalle. Siellä hän kuoli ristillä. Samassa taivas peittyi mustista pilvistä ja tuli pimeää. Kuului kova jyrähdys. Maa tärisi kavioitteni alla. Jonkun ajan päästä tärinä lakkasi ja tuli aivan hiljaista. Kaikkialla oli hiljaista. Linnutkaan eivät laulaneet. Tuntui, kuin koko maailma olisi ollut surullinen. Jeesuksen ystävät hautasivat hänet kalliohautaan. He vierittivät suuren kiven haudan oviaukkoon.
En voinut uskoa, että näin kävisi. Olin surullinen enkä osannut edes palata kotitalliini. Painauduin nukkumaan Jeesuksen haudan kylkeen. Olin niin väsynyt, että surustani huolimatta nukahdin heti. Seuraava päivä oli elämäni harmain. Niin harmaa, ettei edes ruoho, lempiherkkuni, maistunut minulle. Jeesus oli kuollut. En voinut käsittää sitä. En vieläkään osannut palata kotiin, vaan nukuin Jeesuksen haudalla toisenkin yön.”
”Onpa surullista ja ikävää. Miten ihmeessä pääsiäinen voi olla ilon juhla?” Asser ihmettelee ja kopisuttaa hermostuneena kavioitaan.
”Sunnuntaina, ensimmäisen pääsiäispäivän aamuna heräsin auringonsäteiden kurkottaessa taivaanrannan takaa. Kuulin askeleiden lähestyvän. Kaksi naista oli tulossa Jeesuksen haudalle. He olivat surullisia ja peloissaan. Jeesus oli kuollut. Naisilla oli mukanaan korit, joissa oli hyväntuoksuisia voiteita ja yrttejä. Atshii, atshii, tuoksut saivat minut aivastelemaan. Mitenkähän naiset saisivat suuren kiven pois haudan oviaukosta, ehdin miettimään, kun kuulin naisten huudahtavan yllättyneinä. Kurotin päätäni ja näin saman minkä hekin: Kivi oli poissa! Miten se on mahdollista? Naiset olivat hämmästyneitä ja niin olin minäkin!
Kivi oli työnnetty sivummalle ja sen päällä istui enkeli. Enkeli hymyili ja sanoi ”Älkää pelätkö. Te etsitte Jeesusta, mutta hän ei ole enää täällä. Hauta on tyhjä. Jeesus elää!” Naiset katsoivat hämmästyneinä toisiaan. Totta se on, hauta on tyhjä. Sitten enkeli pyysi naisia kertomaan Jeesuksen ystäville ja ihan kaikille, että Jeesus elää!”
Naiset lähtivät kiireesti kertomaan ilosanomaa tyhjästä haudasta ja enkelin sanoista: Jeesus elää! Minäkin riemastuin niin paljon, että laukkasin ja hyppelin ympäriinsä. Enkeli oli totta, olin itse nähnyt hänet. Minäkin halusin kertoa kaikille tuosta ihmeellisestä uutisesta. Lähdin kaviot kopisten ravaamaan naisten perään. ”Voi tätä ilon ja riemun päivää! Paras päivä ikinä!” Joonatan päättää kertomuksensa.
Asser ja Benjamin ovat innoissaan kaikesta lukemastaan. Nyt he ymmärtävät, miksi pääsiäinen on ilon juhla. Asser on myös helpottunut siitä, ettei hiljainen viikko tarkoittanutkaan hiljaa olemista.
”I-ha-haa, ihanaa, että pääsiäisen ilo kuuluu ihan kaikille!” huudahtaa Asser ja hypähtää valtavan korkealle.
Benjamin taas iloitsee paaston loppumisesta ja haaveilee suklaamunista.
”Minusta tuntuu, että tänään aurinkokin tanssii”, sanoo Benjamin ja ihailee keltaisia auringonsäteitä.
Hip hei, ja oikein iloista pääsiäistä teille kaikille! Ehkä joskus vielä kuulet meidän seikkailuistamme lisää.
Terveisin Asser-Aasi ja Benjamin
Tekstit on kirjoittanut Minna, lastenohjaaja.
Innoituksen lähteenä on käytetty Asser-Aasin pääsiäispolkua, joka on toteutettu Vantaankosken seurakunnassaLinkki avautuu uudessa välilehdessä ja julkaistu Pieni on Suurin lehdessäLinkki avautuu uudessa välilehdessä 2/2019.
