Vaietut arktiset sodat – Yle Areenassa oleva 6-osainen sarja kertoo monipuolisesti 2. maailmansodasta. Tapahtumapaikat ovat pääasiassa Napapiirin molemmin puolin Pohjoismaissa. Saksa, Englanti ja Venäjä ajoivat kaikki omaa etuaan Norjan, Ruotsin ja Suomen maaperällä. Petsamon nikkelikaivokset ja Narvikin satama sekä Ruotsin rautatiet nousivat strategisesti merkittäviksi kohteiksi.
Suomelle annettiin aseavun lisäksi materiaalista apua ja monia vapaaehtoisia tuli sotimaan kanssamme. Lapsista ja heikossa asemassa olevista pyrittiin pitämään huolta ja minimoimaan vahinkoja. Ponnistelut olivat valtavia ja hädänalaisuus yhdisti monet tahot uudella tai jo menetetyksi luullulla tavalla. Maassamme oli tuolloin yli 100 median edustajaa Euroopasta ja laajemmin, aina Yhdysvaltoja myöten. Hätähuutomme monikymmenkertaistui.
Ukrainassa on nyt sama auttamisen peruskaava. Materiaalista ja aseapua on tarjolla monipuolisesti ja vapaaehtoisia lähtee joka puolelta maailmaa taistelemaan itsenäisyyden puolesta. Uutisia Ukrainasta on helposti ja paljon saatavilla ja meille annetaan mahdollisuus osallistua hädän lievittämiseen monin eri tavoin, pääasiassa ilman aseita. Lasten pääseminen kouluun rauhallisessa ympäristössä on nupuistaan aukeava oksa rauhankyyhkyn nokassa. Se on merkki toivosta ja jostain paremmasta, sekavuuden ja järkytyksen keskellä. Auttaminen on myös tapa purkaa omaa ahdistusta ja avuttomuuden tunnetta ja kanavoida ne rakentavalla tavalla. Yhdessä toimiminen on kaikille avoin mahdollisuus ja tarjoaa monia osallistumistapoja.
Hädän täytyy saada kasvot, joista heijastuu hitunen toivoa. Niissä on oltava odotus, joka vetoaa. Niihin kiinnittää mielensä ja ajatuksensa. Ihmisen hahmo on yritys purkaa käsittämätön ymmärrettäväksi. Hyvän kääntöpuolesta syntyy järisyttävää, kauheuden ikoni, ruhjotun Jumalan kuvan edes jollain tavalla tunnistettavat piirteet. Me liitymme siihen menneiden polvien kokemusten kautta, pitkällä aikavälillä. Ukraina ilmentää yhteistä kohtaloamme oman menneisyytemme kanssa. Kuljemme hauraalla maaperällä, tätä säiettä ei huomaa helposti, silti se on ja pysyy.
Eurooppa itkee, mutta ei ole epätoivoinen. Taistelu on monikasvoinen ja -tasoinen. Tässä kilvoittelussa ei voi tietää kauanko se kestää, milloin päättyy ja millä tavalla. Meitä mitataan. Vaaramme on sama kuin opetuslapsilla Getsemanessa kun he nukahtivat ja jättivät Mestarinsa yksin, pakenivat ja kielsivät. Ukraina ei nuku, ei pysty. Sen rinnalla on tilaa valvoa. Nyt ei ole levon aika, sillä jokainen rukous merkitsee.
Pienikin teko hyvän puolesta on rauhan teko, eikä se jää palkkaansa vaille.
Neuvottomuus kuuluu elämään,
yksin jääminen ei, sillä se on helvetin toinen nimi.
Avuttomuus voi tulla tutuksi,
sen läpi kasvaa armollisuus.
Yön jälkeen tulee aamu,
se alkaa jo sarastaa.
Rajalla kulkija
