Uskonkilvoituksen vaiheita ja siihen sidoksissa olevaa ajankulua voi hahmottaa usealla tavalla. Tässä on yksi versio monista. Siinä saa avatuksi hiukan pintaa. Sen verran mitä tarvitseekin. Reitti ei ole kuitenkaan nousujohteinen. Vanhaan, kenties montakin kertaa elettyyn, palataan vielä monen monituista kertaa. Matka on pitkä, mutta se otetaan askel kerrallaan. Nyt ei ole luvassa ihan helppoa ajatusten virtaa alkaneille ”härkäviikoille”. Kaikki selittyy aikanaan. Niin uskon. Löydätkö näistä ajatuksista jotain omaasi?
Ajatukset, teksti ja virsi nousevat sunnuntain 16.1. aiheesta.
Aika kuluu,
ajan oloon tapahtuu
– sitten taas;
nyt on Jeesuksen aika
mitä tapahtuu,
mikä kuluu;
koska on aikaa Jeesukselle
kuuluu huonosti,
mikä on olo
– tapahtuiko mitään;
oliko se aika Jeesukselle
ajan kuuluu kulua
kun nyt tapahtuisi edes jotain…
voi Jeesus
Minkä Herra on tehnyt, on kaikki perin hyvää.
Kaikki, mitä hän käskee, tapahtuu ajallaan.
Ei ole mieltä kysyä: ”Mikä tämäkin on, ja mitä varten?”
Kaikki selittyy aikanaan.
Sir. 39:16–27, 32–35
On riemun aihe rajaton: kanssamme Herra kulkee.
Ken kaipaava ja köyhä on, sen armoonsa hän sulkee.
Käy Herra maan ja taivasten luo halvimmankin ihmisen ja saapuu veljeksemme.
Virsi 367:3
Rajalla kulkija
