Monnan hautausmaalla kastepisarat loistavat kilpaa syysauringon säteiden kanssa. Tänään Ossi Paavolalla on luvassa rauhallinen työpäivä kuten yleensä alkuviikosta. Hän avaa työpaikan oven jo aamuseitsemältä ja tarkistaa kalenterista päivän tehtävät. 

Seurakunnan kausityöntekijät, eli Ossin sanoin muuttolinnut, saapuvat vielä aamuisin haustausmaalle syysaskareisiin. Haudoille vaihdetaan syksyisiä istutuksia. Osaa haudoista omaiset hoitavat itse.
 
Muuttolinnuista viimeisetkin lähtevät yleensä lokakuussa, jolloin kahvihuoneessa hiljenee ja voi kuulla taas kellon raksutuksen seinällä. Hiljaista työpaikalla on toki muutenkin, koska ollaan hiljaisten asioiden äärellä. 

Ossi Paavola yksinäisen miehen haudalla, joka on haudattu ensimmäisenä Monnan hautausmaalle vuonna 1958.

Mopopojan suunta vei seurakunnalle

Ossi kertoo päässeensä Rauman seurakunnalle hommiin jo mopopoikana, vuonna 1985. Hän on hoitanut vuosien varrella muun muassa kiinteistöpuolen ja suntion työtehtäviä. 

Välissä tuli opiskeltua sahateollisuusteknikoksi ja tehtyä töitä sekä sahalla että hautaustoimistossa, jossa kuolemasta tuli samalla luonteva osa elämää. 

Muualla vietettyjen vuosien jälkeen tie johti takaisin seurakunnan palvelukseen.

– Ajattelin, että ehkä mulla on jotain annettavaa täällä, toteaa Ossi Paavola vaatimattomasti. 

Vahtimestarin virassa Ossi on ollut vuodesta 2008. Hänen vastuualueinaan ovat Monnan kappeli ja krematorio sekä Kordelinin kappeli. 

Kuvassa: Monnan kappelin taustaseinää koristaa Eino Kaurian alttarimaalaus ”Avaruus ja kirkkaus”, jonka kuvateema toistuu myös uruissa.

Vuonna 1995 käyty Kirkon palvelijakurssi antoi valmiuksia hoitaa käytännön työt, mutta muun on työ miehelle opettanut. 

Herkkien asioiden äärellä

Työviikko alkaa yleensä tiistaina, koska sunnuntai ja maanantai ovat viikkovapaita. Alkuviikko on krematoriotyöskentelyä ja loppuviikko kuluu siunaustilaisuuksien hoidossa. Siunaustilaisuuksia on viikoittain kuudesta kahteentoista, Monnan, ja joskus myös Kordelininkin kappelilla. 

– Joinakin päivinä suhataan kahden kappelin väliä ja pidetään aikatauluista huolta. Kiireisimpinä aikoina pyydämme tietenkin apuvoimia paikalle, Ossi kertoo.

Ossi kohtaa omaiset yleensä vasta siunaustilaisuuden alussa. Hänen työnkuvaansa kuuluu katsoa, että kaikki on valmista ja sujuu ilman häiriöitä. 

– Sureva ihminen kaipaa yleensä ohjausta yksinkertaisissa käytännön asioissa. Yritän olla kappelilla läsnä liikaa tungeksimatta. Siunaustilaisuuden jälkeen opastan saattoväen ulos ja ohjeistan arkunkantajia. 

– Nämä ovat herkkiä asioita. Joskus omatkin silmät kostuvat, kun näkee omaisten surun ja luopumisen tuskan, sanoo Ossi totisena. 

Kuva: Vahtimestarin työhön kuuluu valmistella kappeli siunaustilaisuuksia varten. Oikeanpuoleisessa kuvassa Ossi vastaanottaa hautaustoimiston toimittaman vainajan arkussaan. 

Vapaa-aika voi kulua jaaritellenkin

Ossin perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi kissaa, joilla on Ossin sanojen mukaan yksityisyydensuoja – ei siis nimiä julkisuuteen. Ossi itse ei kaihda esillä oloa, sillä hänet voi nähdä jaarittelemassa julkisilla paikoilla Raumalla tai lähipaikkakunnilla. 

Kyse on H. J. Nortamon Rauman murteella kirjoitetuista kertomuksista, raumalaisista jaarituksista, joita Ossi on esittänyt lyhennettynä ulkomuistista muun muassa Pitsiviikoilla, senioreiden kulttuuriviikoilla ja yksityistapahtumissa. 

Vaikka miehen muisti on hänen omien sanojensa mukaan huono ja arjen aikataulut saattavat unohtua, ei ”raumlaissi jaarituksi” lueta paperilta. Yhden jaarituksen kesto on kymmenestä viiteentoista minuuttia ja Ossin repertuaarista niitä löytyy kymmenkunta. 

Ossi Paavola esittää H. J. Nortamon raumlaissi jaarituksi ulkomuistista. Kuva: perhealbumi.

Se viimeinen jaaritus

Kesällä 2022 Ossi esiintyi Rauman Pitsiviikoilla Raatihuoneen pihalla. Se oli viikon viimeinen jaaritus, jota myös Ossin vanhemmat olivat tulleet kuulemaan. 

Ossilla on tuosta tilaisuudesta muistona valokuva, jossa äiti ja isä seuraavat poikansa esitystä. Se jaaritus jäi isän viimeiseksi. Seuraavana päivänä Ossi sai kuulla suru-uutisen, isä oli nukkunut pois. 

– Oli isän aika lähteä, Ossi toteaa liikuttuneena. 

Ossi sukunsa haudalla, jonne myös oman isän uurna on laskettu.

Töissä esimies kysyi Ossilta, haluaako hän jonkun toisen hoitavan isän tuhkauksen. 

– Olen tässä vuosien varrella tuhkannut yhden jos toisenkin tutun tai sukulaisen ja ajattelen sen olevan kunnia-asia, sekä minun viimeinen palvelukseni heille, myös omalle isälleni. 

Ossi pysähtyy Monnan hautausmaalla sukunsa haudalle, jonne myös isän uurna on laskettu. Katse kiertää hautakiveltä toiselle. Jokaisella kivellä on tarina kerrottavana, nimien ja vuosilukujen taakse kätkeytyy erilaisia ihmiskohtaloita. Toiset ovat saaneet elää päiviä enemmän, toiset hetkiä vain muutaman henkäyksen verran.
 
– Kyllä tässä työssä koskettavimpia tilanteita ovat lasten uurnanlaskut. Hartaushetkessä haudalla omakin ääni helposti murtuu, kun näkee omaisten lohduttoman kaipauksen. Lopuksi voin vain toivottaa kaikille hyvää matkaa.

Monnan kappelilta löytyy rauhallinen huone, jossa lähisukulaiset voivat hyvästellä vainajan. Kuvassa raumalaisen kalustesorvaamon Raumberg-uurna.

Monnan hautausmaalta löytyy vuoden 1964 merionnettomuudessa kuolleiden muistomerkki.

_______

Ossin jaarituksiin voi tutustua Nortamo-Seoran YouTube -kanavalla tästä linkistäLinkki avautuu uudessa välilehdessä.

Rauman seurakunnalla on neljä hautausmaata, joista päähautausmaana toimii Monnan hautausmaa. Hautausmaan alueella sijaitsee Monnan kappeli sekä Rauman ainoa krematorio. 

Monnan hautausmaalta löytyy mm. 1964 merionnettomuudessa kuolleiden muistomerkki, muualle haudattujen muistelualue, tunnukseton hauta-alue ja uurnalehto. Hautausmaan ensimmäinen hauta kuuluu yksinäiselle miehelle.

Monnan kappeli vihittiin käyttöön vuonna 1957. Kappelin seinää koristaa Eino Kaurian alttarimaalaus ”Avaruus ja kirkkaus”. 

Laajennusosa, josta löytyy mm. odotustilat ja yleisövessat, valmistui vuonna 2002. Krematorio otettiin käyttöön vuonna 2008.

Kappelin sisäpihalla olevaa istutusaluetta ja vesielementtiä ihastellaan usein. Ulkoaltaan vedestä heijastuu taivas. Se henkii rauhaa surunkin keskellä.
 

Monnan kappelin kellot soivat korjauksen jälkeen pehmeästi. Kappelin etualalta löytyy muualle haudattujen muistelualue.