Maanantaina kirkkoon urkusatua ovat saapuneet kuulemaan Karin koulun kolmosluokkalaiset. Tilaisuuden aluksi esitellään Pyhän Ristin kirkon urkuja, ja sadun aikana saa käsitystä siitä, miten monipuolinen soitin urut on. Kanttorimme Anna-Maria Togbenou kysyy lapsiryhmältä, montako pilliä uruissa mahtaa olla. Veikkauksista jo toinen osuu oikeaan, noin 2500 kappaletta, joista pienimmät ovat muutaman sentin mittaisia.

- Mitä isompi pilli, sitä matalampi ääni, Anna-Maria kertoo.

Satu on tunnustukseton. Sen teemana on rasismi, ja tuokion lopuksi lasten kanssa keskustellaan yhdessä siihen liittyvistä asioista.

Sadun on kirjoittanut tarinarentoutusohjaaja Anna Virtanen, ja musiikin on suunnitellut ja osittain myös säveltänyt Rauman seurakunnan kanttori Anna-Maria Togbenou. Lavastuksen on suunnitellut kirkkokuorossa laulava Kaisa Saari, jolla on ollut oma nukketeatteri Tiuku Raumalla. Tarinan kertojana toimii kirkkokuorossa laulava Tarja Riekkinen. Nukketeatteria esittävät Kaisa Saari ja nuorisotyöntekijät.

Lukijan aloittaessa sadun koululaisjoukko hiljenee ja seuraa keskittyneesti Adisan ja Mion tarinaa. Sadussa kerrotaan, miten Adisa on muuttanut naapurustoon jostain kaukaa. Yksi lapsista muistaa isänsä sanat: ”Muualta tulleisiin ei voi luottaa. Heitä kannattaa varoa. Mistä niitä erivärisiä tännekin riittää?” Yhtäkkiä kukaan ei haluakaan leikkiä Adisan kanssa enää. Mio on kuitenkin utelias ja seuraa tätä metsään kuullakseen, mistä Adisa puhuu kertoessaan tuulentyttärien laulusta.

Anna-Maria säestää tarinaa urkuparvelta. Toisinaan joku lapsista kurkkaa uteliaana taakseen vilkaistakseen urkuja, kun tarinaan tulee surullinen kohtaus ja urut pauhaavat matalaa musiikkia. Satu esitetään nukketeatterina, jonka lavastukset ja nuket ovat löytyneet Kaisa Saaren varastoista.

- Vain pieniä muutoksia piti tehdä, muun muassa ihon värisävyyn, kertoo Kaisa.

Erilaisia mutta samanarvoisia

Maanantaiaamuna urkusatuhetken lopuksi koululaiset pohtivat ääneen rasismia ja ennakkoluulojen alkuperää kanttorin johdolla. Anna-Maria kertoo omasta perheestään, johon kuuluu 4 ihmistä, joilla kaikilla on erivärinen iho. Tarina hänen omasta tyttärestään on konkreettinen esimerkki porukkaan kuulumattomuudesta. Tytär ei pienenä kokenut voivansa olla prinsessa ruskean ihonvärin ja kiharoiden hiusten vuoksi.

Lapset vastaavat topakasti kysymykseen, miten ihonvärin perusteella kiusaamista kutsutaan. Sen sijaan vaikeampi kysymys on se, mitä valkoihoisia ihmisryhmiä rasismi voi koskea.

- Romanit, saamelaiset, juutalaiset, Anna-Maria luettelee ja kertoo tarkkaan kuuntelevalle ryhmälle esimerkin tilanteesta, jossa poliisit kutsuttiin paikalle vain, koska kaupan myyjä oli romani.

Koululaisryhmälle kerrotaan myös orjamarkkinoista eli siitä, miten ihmisiä myytiin työvoimaksi vain sen takia, että ihonväri oli erilainen. Eräs lapsista kommentoi, että jotkut ovat ilkeitä. Lapset kuuntelevat täysin paikallaan, kun Anna-Maria kertoo, että siitä huolimatta me olemme kaikki yhdenvertaisia ja tärkeitä. Käyttäytyminen voi joillakin olla rumaa, mutta samanarvoisia kaikki ovat silti. Sadussa yksi lapsista toisti isänsä rasistisia syytöksiä. Kun lapsilta kysytään, miksi on ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan, päästään pian siihen, miten asenteet usein siirtyvät vanhemmilta lapsille.

- Meille ei ole kerrottu [rasistisia puheita], kertoo yksi lapsista.

Anna-Maria toteaa, että lapset ovat usein vanhempiaan ennakkoluulottomampia, kunnes heille opetetaan tietty käyttäytymismalli. Lopuksi Anna-Maria siteeraa sadun Adisan äitiä:

- Kaikki se tuntuu kummalliselta, mitä ei vielä tunne.

Kouluryhmän aikuiset kiittelevät järjestäjäporukkaa hyvästä teemasta ja esille nostosta. He kertovat, miten kouluryhmässä on ajoittain käsitelty erilaisuutta ja yhdenvertaisuutta.

Anna-Maria antaa myös kotisohville kirjavinkin, jota saa lainattua vaikka kirjastosta: Jordan Akpojaron kirjassa ”Kysy ja kurkista! Mitä rasismi on?” käsitellään muun muassa sitä, voiko olla rasisti huomaamattaan, miltä rasismi tuntuu ja mitä tapahtuu, jos rasismiin ei puututa.

Tällä viikolla esitetään urkusatua yhteensä 12 kertaa. Satu lähtee torstaina kiertueelle, ja esitys nähdään myös Lapin ja Kodisjoen kirkoissa.