Pääsiäisyön messuun lauantai-iltana kiiruhtaessaan pastori Tapio Koivukari kuuli outoa ääntelyä kirkon pihapiirissä. Luulin sitä ensin toripöllön ääneksi, mutta heräsi epäilys, onko laji vielä näin aikaisessa vaiheessa liikkeellä.

Neuvokas pastori kaivoi plakkarfoonin esille ja soitti lintuharrastuksestaan tunnetulle työkaverilleen Korsin Einolle ja matki kuulemaansa ääntä.

Kiinteistöpäällikkönäkin työskentelevä Eino ei ollut uskoa korviaan.

-Ajattelin, että voisikohan se olla niinkin eteläinen laji. Pitihän sitä heti aamulla lähteä katsomaan.

Päivänvalossa kirkon piha oli häikäisevässä väriloistossa, kun kymmenet pääsiäismunat oli pääsiäisen kunniaksi ripustettu puiden oksille. Ja oli siellä muutakin värikästä: Eino ja Tapio eivät ollut uskoa silmiään, kun näkivät kirkkaanvihreän linnun lentävän kirkon pihassa.

-Tunnistin lajin heti: sehän on munkkiaratti, kertoo Eino silmät loistaen.

Kyse on papukaijasta, joka on kotoisin Etelä-Amerikasta. Eino on joskus kohdannut kauniin ja erittäin voimakasäänisen lajin eteläisessä Euroopassa. Kuinka ihmeessä eksoottinen laji on päätynyt Raumalle?

–Värikkäiden ja ainutlaatuisten pääsiäismunien maine on varmaan kiirinyt myös munkkiarattien yhteisössä ja ne haluavat tulla tänne hautomaan, Eino pohtii.

–Kyllä täällä kaikille tilaa riittää ja kaikille paikkoja on, myös munkkiarateille, hymyilee Tapio.

Munkkiarattia voi tulla bongaamaan erityisesti 1. huhtikuuta kirkon pihaan. Pääsiäismunat ovat esillä sään salliessa 7. huhtikuutta saakka.

Yllätysvieras Raumalla kirkon pihalla, munkkiaratti (Myiopsitta monachus).

Eino Korsi (vas.) ja Tapio Koivukari (oik.) odottelevat lintubongarien ryntäystä Pyhän Ristin kirkolle. Munkkiaratille he aikovat viedä kaveriksi Tirppa-nimisen pääsiäistipun, koska munkkiaratti pesii yleensä suurissa parvissa ja kaipaa varmaan seuraa.