Aiemmin seurakuntamestari tunnettiin ammattinimikkeellä suntio, joka on vieläkin käytössä joissain seurakunnissa. Työnkuvaan kuuluu kirkkorakennuksista ja muista seurakunnan tiloista huolehtiminen, sekä tilojen valmistelu erilaisia tilaisuuksia varten.  

Iris Nievas Busi on ollut noin viisi vuotta töissä Rauman seurakunnalla. Hän tuli taloon siivousalan harjoittelijaksi ja jäi, koska pyydettiin. Esihenkilö oli huomannut omatoimisen ja palvelualttiin Iriksen soveltuvan erinomaisesti seurakuntamestarin tehtäviin. Iris opiskeleekin nyt töiden ohella seurakunta- ja hautauspalvelualan ammattitutkintoa ja valmistuu vuoden 2025 lopussa.  

Seurakuntamestareita Rauman seurakunnalla on viisi ja heidän esihenkilönään toimii ylivahtimestari. Töitä tehdään aamu- tai iltavuorossa seitsemänä päivänä viikossa, jotta kaikki tilaisuudet saadaan hoidettua, valmistelut tehtyä ja tilat oikeaan aikaan avattua. Lisäksi työvuoroihin kuuluu toimia päivystävänä vahtimestarina. 

– Aamut alkavat aina Pyhän Ristin kirkon avaamisella, otetaan hälytykset pois ja sytytellään valoja. Sen jälkeen tarkastetaan sähköpostit ja ajastellaan sähkölukituksia avautumaan oikeaan aikaan esimerkiksi päiväkerhoille, kertoo Iris. 

Nykyaikaiset sähkölukitukset ja kiinteistöjen lämmityksien etäohjattu seuranta helpottavat työtä, kun ei tarvitse kiirehtiä kaupungin toiselta laidalta toiselle. Tilat on yleensä katsottu valmiiksi jo edellisenä päivänä, joten seurakunnan päivittäinen toiminta voi alkaa samalla kun seurakuntamestari keskittyy jo tuleviin työtehtäviin.  

Vaikka työt painottuvatkin enimmäkseen Pyhän Ristin kirkolle ja vahtimestarit tekevät tasaisesti kaikkia työtehtäviä, on jokaiselle jaettu omat vastuupaikat.  

– Minun vastuullani on Nuortentalo ja Kaaron seurakuntakoti. Osaan tarvittaessa vastata näitä tiloja koskeviin kysymyksiin tarkemmin. Nyt odotan jo innolla, että pääsisin valmistelemaan Nuortentaloa jouluasuun, Iris tarkentaa.  

Vuodenkierto näkyykin Iriksen mielestä mukavana vaihteluna tässä työssä. Jouluisin kirkoissa soivat Kauneimmat Joululaulut, keväällä vietetään pääsiäistä ja kesällä kirkot täyttyvät hääväestä sekä rippikoululaisista. 

Erään talvisen työaamun Iris muistaa erityisen hyvin. Hän oli tekemässä vahtimestarin kierrostaan Pyhän Ristin kirkon ympäristössä, kun lumikasasta pilkisti nalle. Iris poimi pehmolelun talteen ja koska se oli niin reppanan näköinen, laittoi sen saman tien pesukoneeseen.  

– Ajattelin, että jos nalle on jollekin lapselle tärkeä, laitan siitä someen löytöilmoituksen. No ei siinä sitten mennytkään kauan, kun minulle soitettiin ja nalle löysi tiensä takaisin omistajansa luo.  

Nalle oli tippunut joltain pikkutytöltä kirkon pihaan ja lumiaura oli ehtinyt lykätä sitä kauemmas. 

 – Se oli kyllä iloinen asia että nalle löytyi. Seuraavaksi minulle soittikin lehtimies joka teki tapahtuneesta jutun, muistelee Iris nauraen.  

Yllättävien tilanteidenkin tasalla 

Seurakuntamestarin työ on monipuolista, itsenäistä ja siinä kysytään ongelmanratkaisukykyä. Päivystyspuhelimen soidessa voi päivän työjärjestys mennä hetkessä uusiksi.  

– Alkuviikolla on aina rauhallisempaa, silloin ehtii ja kannattaa suunnitella muun muassa tilojen siivouksia, koska loppuviikosta vauhti kiihtyy, Iris paljastaa. 

Perjantaisin haetaan uudet alttarikukat ja valmistaudutaan viikonlopun jumalanpalveluksiin sekä muihin juhlatilaisuuksiin.  

Messun aikana vahtimestarit huolehtivat käytännön asioista, kuten ovien avaamisesta, valoista ja äänentoistosta. Alttari on puettu kirkkovuoden kalenterin mukaisiin väreihin, kynttilät on sytytetty, virsien numerot ripustettu virsitauluihin ja pappien albat odottavat sakastissa valmiina. 

Kuva: Iris ripustaa virsien numerot virsitauluihin ennen messun alkua. 

Messuihin liittyen Iriksille tulee mieleen yksi hauskimmista sattumuksista, missä kävi lopulta onneksi hyvin. Vieraileva pappi, joka liikkuu pyörätuolilla, oli tulossa sunnuntaiaamun messuun.   

Tilataksi ajoi tuttuun tapaan kirkon takaovelle, laski rampin ja yritti avata auton ovia, mutta ne olivatkin jumissa. Messu oli alkamassa ja saarnaava pappi istui yhä taksissa.  

Ovia ei saatu useista yrityksistä huolimatta auki, joten Iris keksi ehdottaa, että annetaan papille taksiin mikrofoni, jospa se toimisi paksujen kiviseinienkin läpi. 

– Pappi oli onneksi tottunut sellaiseen headsettiin. Hän kertoi saarnan aluksi kirkkokansalle, että hän on ulkona taksissa ja kysyi, kuuluuko ääni, muistelee Iris huvittuneena. 

Iris kokee, että samalla tavalla kuin papit ovat ikään kuin väylä seurakuntalaisille kohti taivasta, vahtimestarit ovat linkki pappien ja seurakuntalaisten välillä. Papit valmistelevat seurakuntalaisille tietä “ylöspäin” kun taas vahtimestarit valmistelevat paikat ihmisten tulla. 

– Varsinkin messuissa ja isommissa tilaisuuksissa, joita tehdään yhdessä porukalla, koen olevani oikealla paikalla ja tärkeä juuri siinä tehtävässä.

Kuva: Iris sytyttää kynttilät ja kertoo, kuinka tämä työ tuntuu hänestä omalta. 

Tähtiä taivaalta ja hyvyyden jakamista 

“Rauman seurakunta, Iris”, kuuluu reipas vastaus päivystyspuhelimeen. 

– Olen syntynyt Espanjassa, isäni on sieltä kotoisin ja äitini sukujuuret ovat Italiasta, siksi sukunimeni on heidän sukunimiensä yhdistelmä, Nievas Busi.  

– En halua säikäyttää ihmisiä erikoisella sukunimelläni, luulevat vielä, etten puhu suomea, Iris naurahtaa. 

Puhelu koski tulevaa kastetilaisuutta. Seurakunta tarjoaa kastetilaisuuksiin tilat varusteineen:  

kastemaljan, kynttilät ja alttarilla olevat kukat.  

– Pyrimme vastaamaan asiakkaiden pyyntöihin ja toiveisiin mahdollisuuksien mukaan. Yleensä toiveet ovat toteutettavissa, mutta kyllä niitä tähtiäkin taivaalta voidaan yrittää, Iris sanoo hyväntuulisesti. 

– Seurakuntaan kuuluu tietynlainen positiivisuuden ja hyvyyden jakaminen, ja sitä on mukava toteuttaa, Iris lisää. 

Iris pitää seurakuntamestarin vaihtelevasta työstä. Siinä saa kohdata erilaisia ihmisiä, minkä hän kokee mielenkiintoiseksi. Työssä on tietyt raamit, mutta asioihin ja työtehtäviin saa vaikuttaa myös itse. 

– Parasta on se, että saa olla omanlainen. Täällä on aina kirkkoherraa myöten sellainen samanarvoisuuden tunne ja se on iso juttu. 

– Me tehdään täällä saman asian eteen yhdessä töitä, toteaa Iris lopuksi ja hyppää sähköpyörän kyytiin, koska seuraava työtehtävä kutsuu.